Kuluneen syksyn lintujen muutto pääkaupunkiseudulla on ollut etuajassa. Paras jakso muuttolintujen tarkkailulle olikin elo-syyskuu, mutta kyllä myöhäissyksyllekin vielä sutinaa riittää – jopa tulevalle talvelle, aina ensi vuoden alkupäiviin saakka.
Aikainen tikanpoika se madon nappaa, sanotaan. Ei tuo nyt ihan toteutunut lampsiessani lokakuun seitsemäntenä Lammassaareen johtavia pitkoksia pitkin Suomen BirdLifen suojeluasiantuntijan Tero Toivasen kanssa. Kovin oli ruovikko hiljainen, kuten oli myös Lammassaaren liejukko. Tokihan me lintuja nähtiin, mutta ei sellaisia määriä kuin parhaimpina muuttoaikoina. Selitys asialle löytyi.
– Tähän vuodenaikaan nähden nyt on varsin normaali tilanne eli hiljaista on. Tosin muutto oli tänä syksynä tavallista aikaisemmassa. Monien lajien pääjoukot lähtivät yhdestä kahteen viikkoa etuajassa, kertoo Toivanen.
Sää retkipäivänä oli puolipilvinen auringon välillä näyttäytyessä pilvien lomasta. Kipakka tuuli sai kiikareita pitelevät näpit kangistumaan kylmästä.
Olin siis auttamattomasti myöhässä suuria muuttokavalkadeja ajatellen, mutta ei se minua haitannut. Lintuammattilaisen mukana näin kuitenkin paljon sellaisiakin ”tirppoja”, joita en itse ollut omilla retkilläni aiemmin tavannut.
Hanhien muutto oli etuajassa
Komeimmat muutot ovat yleensä syyskuussa, jolloin hanhia ja kurkia voi nähdä satoja ja jopa tuhansia. Kurkien pääjoukko liihotteli lämpimämmille seuduille syyskuun puolivälissä.
– Tuolloin Etelä- ja Keski-Suomessa nähtiin yhdestä tarkkailupisteestä jopa yli 10 000 kurkea. Viimeisetkin kurjet lähtivät syys-lokakuun vaihteessa.
Linturetkellämme Lammassaaressa ja sinne johtavilla pitkoksilla ja lintulavalla näimme lähinnä yksittäisiä lintuja, kuten esimerkiksi muutaman suokukon ja laulujoutsenen, töyhtöhyypän, taivaanvuohen ja pienen parven valkoposkihanhia, jotka todennäköisesti olivat paikallisia pesijöitä.
– Tänä syksynä ei ole nähty vastaavanlaista arktista hanhimuuttoa kuin esimerkiksi viime vuonna. Tuulen suunta vaikuttaa syysmuuttoihin, tähdentää Toivanen.
Viikissä ja Vanhankaupunginlahdella oli vielä elokuussa useita tuhansia paikallisia valkoposkihanhia lepäilemässä ja ruokailemassa, mutta syyskuun alussa ne siirtyivät muun muassa Vantaan pelloille.
– Hanhet menevät ruuan perässä. Tänä vuonna kevät ja kesä olivat aikaisessa ja vilja kasvoi nopeammin ja puinnit tehtiin varhain, joten hanhetkin olivat täällä varhain liikkeellä. Tästä syystä syyskuussa niitä nähtiin Viikissäkin vähemmän.
Päiväpetolinnuista kotkien muutto on vasta aluillaan
Petolintujen suhteen kotkien muutto on vielä edessä – meri- ja maakotkia näkee lokakuulta aina marras- tai jopa joulukuulle saakka. Lintujen kuninkaita voi täällä rannikolla nähdä isojakin määriä.
– Paras tarkkailupaikka on sellainen, mistä näkee mahdollisimman kauas – rannikon lähellä esimerkiksi 10 kilometrin etäisyydellä rannikosta jossakin korkealla paikalla kotkia on hyvä tarkkailla, ohjeistaa Toivanen.
Haukkojen muutto on pääosin ohi. Jo elokuussa oli liikkeellä muun muassa mehiläishaukkoja enemmän kuin moniin vuosiin. Syys-lokakuun vaihteessa saattoi parhaiden tarkkailupaikkojen ohi liidellä jopa yli kaksi sataa hiirihaukkaa.
Näin myöhäissyksystä muuton hiljetessä loppujen lajien seuraamiselle parhaita paikkoja täällä pääkaupunkiseudulla ovat merenlahdet ja etenkin lietteiset rannat, kuten esimerkiksi Espoon Laajalahti.
Lintujen muuttoa riittää talveen saakka
Jos sinäkään et ole ollut ”aikainen tikanpoika” syysmuuton seuraamisessa, ei sinun tarvitse kuitenkaan ensi kevääseen asti odottaa, esimerkiksi laulujoutsenten muutto täällä eteläisessä Suomessa voi mennä jopa ensi vuoden puolelle. Kuluva lokakuu on myös allien aikaa Suomenlahdella; niitä talvehtiikin täällä Helsingin seudulla paikoin suuriakin määriä, mikäli meri pysyy auki.
Tänä syksynä on ollut paljon pikkulintuja liikkeellä – pesinnät menivät hyvin. Parina viime vuonna ei poikasia syntynyt yhtä paljon. Pikkulintujen pääjoukot ovat kuitenkin jo menneet. Jäljellä on enää yksittäisiä lintuja, ja osahan niistä jää tänne pääkaupunkiseudulle talvehtimaankin. Esimerkiksi osa peipoista ja rastaista ei lähde muutolle lainkaan.
Vaellus voi tuoda pohjoisen siivekkäitä etelään
Yksi suosikeistani Vanhankaupunginlahdella on vekkuli viiksitimali. Näimme niitä pyrähtelemässä ruovikossa tälläkin retkellä, mutta kertaakaan en ole onnistunut niitä näkemään kunnolla. On se sen verran vikkelä lintu. Viiksitimaleita voikin käydä Vanhankaupunginlahdella ihailemassa ympäri vuoden. Se ei nimittäin pakkasia pelkää. Mikäli ei tule useita peräkkäisiä kovia pakkastalvia, se selviää kyllä.
Viiksitimali on ”lapsirakas” lintu – se voi tehdä monta poikuetta kesässä. Tämä vahvistanee myös Vanhankaupunginlahden timalikantaa.
Loka-joulukuu on lintujen vaellusaikaa. Nyt kun pihlajanmarjat ja koivujen siemensato on ollut hyvä, voi nähdä isojakin joukkoja urpiaisia, tilhiä ja rastaita. Myös pohjoisessa viihtyviä kauniin punaisia taviokuurnia voi ilmaantua tänne marraskuun alusta alkaen, mikäli pihlajanmarjoja riittää.
Teksti: Taina Tervo, viestintäassistentti, Helsingin kaupungin ympäristökeskus