Mikroroskan ja etenkin -muovin vaikutuksia ihmiseen ei vielä tiedetä. Asiaa tutkitaan parhaillaan. Helsingin ympäristökeskus teki muutama vuosi sitten HSY:n kanssa selvityksen mikroroskista Helsingin merialueella. Asenteellamme ja valinnoillamme on vaikutusta Itämeren roskaantumiselle.
Merten roskaantuminen on globaali ongelma, eikä jo ennestään rehevöitynyt ja saastunut Itämeremme ole tästä poikkeus. Kaikenlainen roska värittää etenkin rantojamme. Ongelma ei ole mitenkään uusi: asia tiedostettiin jo 1970–80-luvulla. Viime vuosina ovat nousseet pintaan etenkin mikroroskat ja -muovit.
Merissä olevista roskista 60–80 prosenttia on peräisin maalla tapahtuvasta toiminnasta – pahimmat lähteet ovat huonosti hoidetut kaatopaikat, hulevedet, jätevedenpuhdistamot, roskaantuminen ja laiton roskien dumppaus rannikoiden läheisyyteen. Myös joet kuljettavat roskia mereen. Mereen päätyvistä roskista noin 20 prosenttia syntyy paikan päällä lähteinään liikenne, kalastus ja vesiviljely. (1)
Makrosta mikroksi
Mikroroska on milli- ja mikrometrin kokoluokkaa olevaa roskaa, yleensä alle viisi millimetriä, ja se on jauhautunut pieneen kokoon isommasta eli makroroskasta tai kulkeutunut esimerkiksi jätevedenpuhdistamoilta vesistöön.
– Kaikki veteen päätyvä roska on mikroroskan lähdettä. Muovi on paha, mutta on siellä myös muun muassa maalia, metallia ja lasia. Liikenne, teollisuus ja kotitaloudet niitä tuottavat, mutta ihmiset myös heittävät roskia ympäristöön, kertoo Helsingin ympäristökeskuksen johtava ympäristötukija Jari-Pekka Pääkkönen.
Muovi meressä on lähes ikuista ja sitä löytyy kaikkialta.
– Mikroskooppisia muovipartikkeleita löytyy jopa syvänmeren pohjasta ja napa-alueiden merien pohjista. Suurimmat pitoisuudet löytyvät suljetuista meristä ja asutuskeskittymien lähistöltä ja valtamerten ulappa-alueilla hitaasti liikkuvista suurista pintaveden pyörteistä, sanoo Helsingin ympäristökeskuksen tutkija Emil Vahtera.
Mikroroskat ovat ympäristötutkimuksen ”hottis”
Mikroroskien vaikutusta ihmiselle ei vielä tiedetä. Se onkin nouseva tutkimuksenala juuri nyt – sitä on alettu meillä Suomessa tutkia vasta hiljattain.
Suomalaisista tutkijoista Julia Talvitie tekee parhaillaan väitöstutkimusta, joka keskittyy jätevedenpuhdistamoiden tehoihin ja siihen, miten ne pystyvät vähentämään kotitalouksien jätevesien mukana tulevien mikroroskien määrää.
Helsingin ympäristökeskus teki yhteistyössä HSY:n kanssa mikroroskaselvityksen muutama vuosi sitten. Selvityksen mukaan ”kaikki roska ei jääkään puhdistamoon, vaan sitä päätyy myös mereen. Mikroskooppinen muoviroska on erittäin kevyttä ja pysyy vesipatsaassa pitkiä aikoja, varsinkin veden ollessa liikkeessä.” (2)
Mikroroskien vaikutus eliöille ja ihmisille
Mikroroskien ja etenkin -muovien vaikutuksesta eliöille ei vielä paljoa tiedetä. Mikroroskaselvityksessä tehdyissä laboratoriokokeissa on todettu pienempien eliöiden, kuten eläinplanktonin, katkojen, kotiloiden ja simpukoiden syövän mikromuoveja. ”Mikroskooppinen muovi kerääntyy eliöihin niiden suodattaessa ruokaa vedestä ja muovien mukana eläimet saavat vieraita ja haitallisia aineita sisäänsä. Muoveista on havaittu liukenevan myrkyllisiä yhdisteitä, ja muovipartikkeleiden tiedetään myös toimivan meressä kiinnittymispintoina monille ympäristömyrkyille.” (2)
Tutkimukset mikroroskien ympäristövaikutuksista ovat vielä alkutekijöissään – tuloksia odotellessa voimme me kuluttajat vain arvailla.
– Tuskin mikroroskilla on mitään katastrofaalista vaikutusta, koska esimerkiksi kalaa edelleen vesissä on. Se voi olla kuitenkin selittävänä tekijänä esimerkiksi joidenkin aineiden kulkeutumisessa ravintoketjussa, sanoo Pääkkönen.
Saamme elimistöömme päivittäin mikromuovia muun muassa hammastahnasta ja kosmetiikkatuotteista – lähes kaikissa hankaavissa aineissa, myös pesuaineissa, on mikromuovia. Pääkkönen ei kuitenkaan olisi vielä kovin huolissaan niiden terveysvaikutuksista.
– Eivät ne ihmiseen kerry, läpi ne menevät, mutta se mitä siinä mukana saa elimistöönsä, on se pointti – esimerkiksi Muovinpehmentimet ja pintakäsittelyaineet ovat pahimpia näissä mikroroskissa ja -muoveissa. Ne saattavat joutua eliöiden ja kalojen kautta ravintoketjussa myös ihmisiin. Näin haitalliset aineet saattavat rikastua, summaa Pääkkönen.
Suomen ympäristökeskuksen merikeskuksessa on tutkittu mikroroskan määriä suomen merialueella sekä ympäristöstä (vesi, sedimentti) sekä eliöistä (simpukat, kalat). Kalojen osalta ovat tulokset valmistumassa avomerikaloista. Pitoisuuksia tutkittiin silakasta, kilohailista ja kolmepiikistä. Tulevana keväänä aletaan tehdä myös rannikkoseurantaa, jossa on mukana Helsingin lisäksi muitakin rannikkokohteita.
– Tähän mennessä ei ole kaloista selvinnyt mitään hälyttävää. Tarkempia tutkimustuloksia avomerikaloista saataneen tämän vuoden aikana ja rannikkotutkimuksen osalta ensi vuonna, kertoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Outi Setälä.
Kalaruuan ystävät voivat siis edelleen nauttia silakkaherkkujaan.
Omilla valinnoilla on vaikutusta
Tarvitsemme ruokaa, juomaa, vaatteita, kosmetiikkaa, pesuaineita jne. Se, millaisen tuotteen kaupassa valitsemme vaikuttaa myös mikroroskien määrään merissämme. Miten siis toimia kaupassa käydessään – mistä tietää, missä tuotteissa on mikromuovia ja missä ei?
Kun ostat kosmetiikkaa, ota valmistajalta selville, onko lempituotteessasi käytetty mikromuoveja. Usein niitä löytyy kuorintavoiteista ja hammastahnoista. Jotkut kosmetiikkavalmistajat ovat jo alkaneet käyttää esimerkiksi aprikoosin kiviä kuorintavoiteissa. Älä osta valkaisevaa hammastahnaa, sillä niissä useimmiten on muovirakeita hankausaineina.
Kosmetiikan tuoteselosteiden viidakko tavalliselle ”töppöstelijälle” on mahdoton tehtävä. Erilaisia muoveja on niin paljon, ettei niitä kukaan voi ulkoa muistaa ostoksille mennessään. Tässä hätiin tulee meidän oma rakas älyluurimme – siihen voi ladata kosmetiikkasovelluksen, joka tuoteselosteen skannatessasi kertoo tuotteen sisältämät ainesosat. Sovellukseen voi laittaa myös ”hälärin” päälle tunnistamaan tietyt ainesosat – vaikkapa sitten ne muovit.
Vaatehankintoja tehdessäsi suosi luonnonkuituja, keinokuiduissa on muun muassa muovia. Yksi pahimmista keinokuiduista ja mikroroskaajista on retkeilijöidenkin suuressa suosiossa oleva fleece. Kannattaa siis miettiä, olisiko talvella takin alla lämmittäjänä villapaita parempi vaihtoehto.
Myös pesuaineissa, etenkin hankaavissa, on mikromuovia. Huushollin ja pyykin pesuun kannattaakin käyttää mahdollisimman luonnonmukaisia tuotteita.
Roskat pois rannoilta!
Ympäri Suomen järjestetään erilaisia rantojen siivoustalkoita. Itämerihaaste verkostoaloite, jossa on mukana työskentelemässä Itämeren hyväksi jo yli 240 organisaatiota Itämeren eri maista, järjestää muun muassa Rantatalkoita Helsingissä ja Turussa.
Tulevana keväänä (29.4.2017) siivotaan rantaa roskista Helsingissä Herttoniemen Tuorinniemessä. Rantatalkoissa vapaaehtoisten siivoustyötä tahdittaa legendaarinen muusikko Dave ”Isokynä” Lindholm.
Talkoovoimin saadaan paljon aikaan, mutta tärkein ase merten roskaantumista ja myös mikroroskaantumista vastaan on asennemuutos.
- Mieti, ennen kuin ostat!
- Ajattele, ennen kuin roskaat!
- Ota selvää ja osallistu!
Teksti: Taina Tervo, viestintäassistentti, Helsingin kaupungin ympäristökeskus
Lähteet ja linkit:
(1) ”Merten roskaantuminen, muovit, mikromuovit ja haitalliset aineet” / Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2016 / Päivi Fjäder
(2) ”Jätevedenpuhdistamoiden vaikutukset mikroskooppisen muoviroskan määrään Helsingin merialueella” / Vesitalous 5,2013 / Julia Talvitie, Mari Heinonen, Jari-Pekka Pääkkönen