Lontoon biodiversiteettiohjelmassa (The City of London Biodiversity Action Plan 2016–2020) esiin nousee erityisen hyvin hahmotettu yhteys lajin, habitaatin ja luontotyypin yhteydestä.
Kun tarkastellaan luonnon monimuotoisuutta, täytyy samanaikaisesti tarkastella useaa tekijää. Jos tutkitaan ainoastaan yksittäisen lajin levinneisyyttä tai elinvoimaisuutta, jää valtaosa kokonaisuudesta huomiotta. Tarkastelua tulee laajentaa myös kyseiselle lajille sopiviin elinympäristöihin ja sitä kautta elinympäristön edustaman luontotyypin elinvoimaisuuteen. Myös lajin suhde muihin lajeihin ja niiden vaatimiin elinympäristöihin on tärkeä ymmärtää.
Lontoon biodiversiteettiohjemassa tämän kokonaisuuden ylläpitämiseksi on esitetty toimenpiteitä seitsemän esimerkkilajin kautta. Ohjelmassa esitellään nämä Lontoon kaupunkialueelle ominaiset eläinlajit elinympäristöineen. Valitut esimerkkilajit eivät edusta kaupunkialueiden uhanalaisimpia lajeja, vaan ovat kaupunkilaisille tuttuja ja helposti tunnistettavia. Lajit voivat olla elinvoimaisia Lontoossa, mutta vaativat selviytyäkseen tietynlaisen ympäristön. Jokaisen lajin kuvauksesta löytyy myös tieto siitä, mitä lajin ja elinympäristön hyväksi tehdään nyt, ja millaisia toimia jatkossa on tarpeen tehdä.
Yksi esimerkkilajeista on varpunen (House Sparrow, Passer domesticus). Se on ollut yleinen näky Lontoon puistoissa ja puutarhoissa, mutta 90-luvun jälkeen sen kanta on laskenut voimakkaasti. Syitä varpusen kannan heikentymiselle kaupunkialueella ovat esimerkiksi ilmansaasteet ja sopivien pesäpaikkojen puute.
Varpuselle sopivia elinympäristöjä ovat mm. tiheät pensaskasvustot ja pesäpöntöt. Ravintorikkaiden siemenkasvien lisääminen varpusen ympäristöön parantaa elinolosuhteita. Näiden tekijöiden turvaamisella parannetaan myös monen muun kaupungissa elävän lajin, erityisesti lintujen elinolosuhteita.
Esimerkkilajit Lontoon biodiversiteettiohjelmassa on valittu niin, että niiden elinympäristöjen parantaminen vaatii kohtuullisen edullisia ja helppoja toimenpiteitä, mutta niistä on hyötyä monelle lajille.
Lontoon kaupunkiluonnossa uhanalaiset lajit on esitetty biodiversiteettiohjelman yhteydessä toimivalla nettisivustolla (https://www.gigl.org.uk), jossa avautuu oma sivunsa kaikille prioriteettilajeille (priority species 214 kpl) , sekä prioriteettihabitaateille (priority habitats 11 kpl).
Prioriteettilajit sisältävät kattavat listat kasveista, sienistä, selkärankaisista ja selkärangattomista lajeista, jotka kaipaavat erityishuomiota Lontoon kaupunkialueella. Kaikista uhanalaisimmille lajeille on laadittu oma lajikohtainen toimintaohjelma.
Esimerkiksi lepakkolajit ovat uhanalaistuneet Lontoossa voimakkaasti. Lepakoiden elinoloja uhkaavat lisääntynyt valaistus ja lepopaikkojen vähäisyys. Erityisen haitallista keinotekoinen valaistus on jokivarsilla ja metsien reunamilla. Näillä alueilla valo häiritsee lepakoiden vuorokausirytmiä ja saalistusta.
Toimenpideohjelmassa esitetään katulamppujen sijoittamista pois lepakoiden pesimä- ja saalistusalueilta. Mikäli turvallisuussyistä lisävalaistus on välttämätöntä, on varmistettava, että siitä aiheutuu lepakoille mahdollisimman vähän haittaa. Suoraa ylös kohdistuvaa kohdevalaistusta ei tule asentaa. Alaspäin kohdistuvaa valoa voidaan ohjata varjostimin alas myös sivuttaisvalaistuksen minimoimiseksi. Myös valon laadulla ja kirkkaudella on merkitystä, valo joka ei sisällä UV-säteilyä on lepakoille vähiten haitallista. Olemassa oleviin lamppuihin voidaan asentaa UV-suodattimia.
Prioriteettihabitaateille (11 kpl) on kuvaukset ja suunnitelmat niiden turvaamisesta. Esimerkiksi kaupunkialueen puistot ja viheralueet ovat yksi prioriteettihabitaatti, jolle on laadittu toimintaohjelma. Ohjelmassa keskitytään tarkastelemaan keinoja alueiden ekologisen arvon parantamiseksi.
Toimenpiteet edistävät biologisen monimuotoisuuden lisäksi kaupunkilaisten viihtyvyyttä. Tämä on hyvä esimerkki luontopohjaisesta monitoiminnallisesta ratkaisusta kaupunkiluonnon monimuotoisuuden kohentamiseksi. Viheralueiden tilan ja biologisen monimuotoisuuden arvioimiseksi jaetaan myös tietoa alueiden kunnostuksesta vastaaville tahoille. Esimerkiksi Lontoon puistojen ja viheralueiden foorumi (LPGSF) järjestää vuosittain alueiden biologista monimuotoisuutta käsittelevän seminaarin.
Teksti: Milja Hanka
Kuva: Pexels/Pixabay