Vuosia sitten näin telkkarissa, kun toimittaja kysyi jostain Lapin perämökistä löytyneeltä herralta, että miten kylmältä pitää suojautua. Kysymyksen motiivina oli ennätyksellinen pakkasjakso sekä Kittilään saapuneet turistit, jotka pikkutakit päällä oli maaniteltu ensimmäiseen porokyytiin jo lentoaseman portilla. Lapin herra totesi ykskantaan, että pittää olla kinthat. Nerokasta! En tiedä olenko ainoa, mutta minulle käy usein, että parhaat sutkautukset keksin vasta kovin myöhään jälkikäteen. Tämä tuli eteen viime talvena kun minulle todettiin, että vain kylähullut pyöräilevät talvella. Ei pidä paikkaansa, pittää olla kinthat!
Kintaat ovat kyllä hyvät vähän kireämmällä pakkasella, mutta oikeastaan talvella pyöräily ei ole sen vaativampaa mitä talvella käveleminenkään. Tätä tosiasiaa esittelee erinomaisesti Pyöräliiton kampanja #Pyöräilytalvi jossa listataan muun muassa vinkkejä, joilla talvella pyöräilystä saa kaiken ilon irti. Kampanja on ilahduttavan asiapitoinen ja nostaa pyöräilyn samalle tasolle muiden kaupungissa käytettävien liikkumismuotojen rinnalle myös talvella.
Mestaruustason pendelöintiä ja perinteistä sekakäyttöä
Lähtökohtaisesti tulisi pitää mielessä, että valtaosa kaupunkilaisista on sekakäyttäjiä. Siis liikenteen sekakäyttäjiä, jotka sujuvasti valitsevat tilanteeseen sopivan kulkumuodon. Itselläni kulkumuodon valintaan vaikuttaa aika ja kuinka sen käytän. Asun Tapiolassa ja työpaikkani ympäristökeskus sijaitsee Viikissä, joten en voi sanoa olevani mikään mestaruustason pendelöitsijä, mutta parikymmentä kilsaa nyt kuitenkin.
Pidin kerran erittäin epätieteellistä tilastoa työmatkojeni kestoista. Pyörällä matka taittuu kesäkelissä noin 45 minuuttiin ja talvella vierähtää yhden keskiraskaan radiokuunnelman verran. Autolla pääsen ajamaan aamuisin Kehä I:sen ruuhkaa vastaan, joten talvikelissä aikaa kuluu sopivasti sen verran, että penkinlämmittimen voi kytkeä pois grillivastukselta Oulunkylän kohdalla. Bussilla menee matkaan helposti yli tunti, kun *)runkolinja 550:n lähin pysäkki ei löydy ihan kotiovelta. Ajallisesti auto siis on nopein ja bussimatkaa voi hyödyntää lukemiseen tai etätyöskentelyyn, mutta silti valitsen mieluummin fillarin.
Miksi? No siksi, kun mulla on tosi hyvä kinthat. No okei, uskon tällä ympäri vuoden tapahtuvalla pyöräilylläni olevan jotain hyötyä myös ensi keväänä Giro d’Espoon pahamaineisessa Jorvinmäessä. Mutta tiedoksi niille, jotka ovat vasta kinthaita hankkimassa, että hieman lyhemmillä (alle 8 kilometriä) matkoilla fillari on selkeästi nopein ja kätevin vaihtoehto myös talvella. Ja kuten Pyöräliitto listaa: pyöräile iloksesi, huviksesi, unohtaaksesi murheesi, pysyäksesi terveenä ja niin edelleen.
Hyvää koko vuoden kestävää pyöräilysesonkia kaikille!
*)Blogiteksti on pääosin kirjoitettu runkolinjassa 550.
Teksti: Juha Korhonen, ympäristötarkastaja, Helsingin kaupungin ympäristökeskus