Kiina, meret ja maailma

Näkymä 24 miljoonan asukkaan Shanghaihin.

Isäni oli matkanjohtajana 1960-luvulla eräillä ensimmäisistä suomalaisten Kiinan kansantasavaltaan tekemillä matkoilla. Tuolloin turisteihin suhtauduttiin puhemies Maon henkilökohtaisina vieraina ja kohtelu oli sen mukaista. Isäni diakuvat Pekingistä jäivät mieleen: loputtomia polkupyöräjonoja eikä autoja missään. Ruokakin tuotiin silloin pääkaupunkiin polkemalla ja jätteet poistettiin samalla tavalla. Silloinen Kiina vaikutti melko ekologiselta näyteikkunalta menneisyyteen.

Matkustin nyt itse Kiinaan ensi kertaa. Tiesin toki maan muuttuneen valtavasti, mutta silti yllätyin. Ensin jo lentokoneessa: Kiinaan tulon huomasi sumusta, joka alkoi Mongolian rajalta ja jatkui laskeutumispaikkaan, 24 miljoonan asukkaan Shanghaihin. Ilman saastuminen todella näkyy. Kiinan talouden huimasta noususta on kirjoitettu paljon, vähemmän terveyshaittojen tai luonnon tuhoutumisen hinnasta – eikä niitä rahalla voisikaan korvata.

Tapasin Kiinan parlamentin varapuhemiehen 15 vuotta sitten Nuuksiossa. Hän oli tuolloin vakuuttunut siitä, että ilmastomuutos on Kiinalle eduksi. Tämä Yhdysvalloissa väitellyt, sivistynyt herra kertoi innostuneeseen sävyyn kiinalaisten tiedemiesten tutkivan, kuinka kasvihuoneilmiötä voitaisiin nopeuttaa ilmastohyötyjen saavuttamiseksi. Yritin silloin kuumeisesti perustella omia, päinvastaisia näkemyksiäni. En tiedä, onnistuinko lainkaan; mutta ajattelin, että jos voin vaikuttaa hitusenkin Kiinan valitsemaan suuntaan, teen enemmän hyvää kuin mitä luultavasti saan Suomessa aikaiseksi koko työurallani.

Näin ajattelen nykyisinkin ja siksi päätin mennä Kiinaan globaaliin mertensuojelukokoukseen kertomaan Itämeren suojelusta. Pidän sitä monin tavoin menestystarinana, vaikka tekemistä siinä toki vielä paljon riittää. Kuulijoita oli kaikkien isojen merien rannoilta ja halusin kannustaa heitä tekemään vastaavaa valtioiden rajat ylittävää suojelutyötä.

Kokous pidettiin Xiamenissa, josta harva on Suomessa kuullut. Se onkin vain runsaan kolmen miljoonan asukkaan pikkukaupunki. Asukasmäärältään isompia kaupunkeja Kiinassa on 25.  Maan väkiluku on maailman suurin (1,4 miljardia), lähivuosina Intia luultavasti menee sen ohitse.  Molempien jättiläisten kaupungit kasvavat vauhdikkaasti ja varsinkin Kiinassa elintaso on nousut kohisten.

Xiamen

Näiden maiden kehitys on maapallon ilmaston ja muunkin ympäristön kannalta ratkaisevaa. Kiinan päästöt ovat nyt Intiaan verrattuna nelinkertaiset. Asukasta kohden laskettuna ne ovat kuitenkin selvästi pienemmät kuin useimmissa länsimaissa, esimerkiksi Suomessa. Ilmastomuutokseen suhtautumisessa on Kiinassa tapahtunut valtava muutos. Maa on edelleen maailman suurin kasvihuonekaasujen päästäjä, mutta nyt se aikoo viimein leikata päästöjään. Kiina on viime vuosina kiristänyt nopeasti säädöksiä, joiden tarkoitus on suojella ilmaa ja vesiä. Muutoksia teh­täessä ei normien kohteilta kysellä; epädemokraattista, mutta tehokasta. Säädöksiä on myös alettu valvoa, mikä on uutta. Uutiset Kiinasta ovat toisaalta myös ristiriitaisia: maassa on juuri valmistunut tai rakenteilla hiilivoimaloita lähes koko EU:n hiilivoimaloiden tehon verran.

Meret ovat maapallon suurin ekosysteemi ja ilmastonmuutos suurin ympäristöongelma. Nämä isot asiat nivoutuvat yhteen monin tavoin: ylivoimaisesti suurin osa ilmastomuutoksen aiheuttamasta lämpenemisestä on varastoitunut meriin. Valtameret ovat lämmenneet jo 1,5 astetta, mihin on tarvittu käsittämättömän suuri energiamäärä. Ihan pian ne eivät varmasti jäähdy. Nykyinen lämpenemisvauhti vastaa lähes 500 000 Hiroshiman atomipommin energiamäärää päivässä.

Ilmakehän lisääntyvä hiilidioksidipitoisuus lisää meriveden happamuutta. Korallit kuuluvat lämpenemiselle ja happamoitumiselle herkimpiin merieliöihin, niitä tuskin saamme enää pelastettua. Seuraavana voivat kadota kelppimetsät (isoja ruskoleviä) ja meriruohoniityt, jotka molemmat ovat tärkeitä monien kalalajien lisääntymiselle. Kalojen määrä on jo ilmastonmuutoksen seurauksena vähentynyt suurimmalla osalla maailman meristä, millä on merkitystä myös ihmisten ruoan saannille. Merten lämpeneminen vaikuttaa monella muullakin tavalla. Esimerkiksi Aasian ja Euroopan yhdistävä, ympäristöltään erittäin herkkä pohjoinen merireitti Vladivostokista Muurmanskiin saattaa jäiden sulaessa avautua massiiviselle laivaliikenteelle.

Isäni ensimmäisten Kiinan matkojen aikaan maa vaikutti näyteikkunalta menneisyyteen. Nyt, 50 vuotta myöhemmin, tilanne on päinvastainen. Rakentamisen määrää, hienoutta ja kokoluokkaa en edes yritä sanallisesti kuvata, se pitää nähdä itse. Uuden teknologian laajaan käyttöön ei myöskään voinut olla kiinnittämättä huomiota. Kaikki maksoivat kännyköillään, sähköistä liikennettä on paljon (mm. kaikki näkemäni mopot ja skootterit ja suurin osa takseista), ja sitä saa käyttöönsä mobiilisovellutuksilla.

Minä, hotellin henkilökunnan suureksi hämmästykseksi, tyydyin tavalliseen polkupyörään. Muita omin voimin polkijoita en helteisessä kaupungissa nähnytkään, vaikutin paikallisten silmissä luultavasti toivottoman vanhanaikaiselta. Tämän matkan pyöräilykokemusten jälkeen arvostan Helsingin kevyen liikenteen järjestelyjä vieläkin enemmän.

Uuden teknologian mahdollistamaa valvontaa käytetään Kiinassa paljon. Siihen sain tutustua myönteisellä tavalla: pankkiautomaatin nielaisema luottokorttini palautui 20 minuutissa. Kadulla ohitseni kulkenut herra sujautti sen minulle ilman turhia selityksiä.

Valvontakameroita

Teksti ja kuvat: Esa Nikunen