Kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja sen suojelua tukevia kehitysideoita haettiin sekä uusimmista tutkimuksista että LUMO-seminaarista.
Luonnon monimuotoisuus ja sen suojelu nostetaan esille mediassa aika ajoin. Luonnonmukaisten alueiden lisäksi kaupunkiympäristöjen biodiversiteetti herättää kiinnostusta, ja kaupunkien kasvaessa sitä on tutkittu viime vuosina paljon. Helsingin ympäristöpalveluissa kartoitettiin kaupunkiluonnon monimuotoisuuteen liittyviä uusimpia tieteellisiä tutkimuksia.
Kaupunkitutkimusten tarkastelukohteina on ollut niin yksittäisiä lajeja kuin elinympäristöjä, kuten taajamametsiä ja hulevesialtaita. Yhteisenä tekijänä tutkimuksissa on pyrkimys parantaa kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Tällöin autettaisiin myös kaupunkien ekosysteemipalveluita unohtamatta asukkaiden viihtyisyyttä tai turvallisuutta.
Kaupunkiympäristöjen biodiversiteetin kasvattamiseen on olemassa hyviä ja yksinkertaisia ratkaisuja, joita monet tutkimukset tukevat. Tällaisia keinoja ovat mm. puuston lisääminen kaupunkialueilla sekä kotoperäisten kasvilajien suosiminen istutuksissa. Etenkin lintu- ja lepakkolajit kiittävät lisääntyneestä puustosta, kun levähdyspaikkoja löytyy helpommin. Helteillä ylimääräinen varjostus on tervetullutta kaupungeissa.
Muutamissa tutkimuksissa annettiin vinkkejä biodiversiteetin kasvattamiseksi myös asukkaille, jotka varmasti ilahtuvat kuulleessaan, että nurmikon leikkuuta voi hyvällä omatunnolla viivästyttää 1–2 viikolla. Ideoita ja ajatuksia nousi esille myös kesäkuussa pidetyssä LUMO-seminaarissa, jossa keskusteltiin luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja edistämisestä kaupungissa.
Orava viihtyy kaupungissa
Aina kaupungistumisesta ei ole haittaa, ja tietyt lajit ovat sopeutuneet erinomaisesti kaupunkiympäristöihin. Tällaisia ovat esimerkiksi oravat, joita saattaa löytyä jopa enemmän kaupungeista kuin niitä ympäröiviltä maatalous- ja metsäalueilta. Etenkin talvella yksittäisten asukkaiden järjestämät talviruokintapaikat ovat oravien mieleen ja edesauttavat myös lintujen selviytymistä. Kaupunkeihin rakennetut hulevesialtaat voivat toimia erilaisten selkärangattomien lajien, kuten sudenkorentojen, elinympäristöinä luonnollisten vesialueiden vähentyessä kaupungeista.
Joissakin tutkimuksissa oli keskitytty ympäristön kannalta hieman tuntemattomiin ja ihmistoiminnan luomiin kohteisiin, kuten golfkenttiin sekä joutomaihin. Golfkentät mielletään usein hyvin lajiköyhiksi alueiksi jatkuvien hoitotoimenpiteiden takia ja joutomaat taas arvottomina kohteina, joista ei saada mitään hyötyä. Ihmistoiminnan vaikutuksista huolimatta alueilta löytyy hyvin kirjava lajisto, joka on joko sopeutunut häiriöihin tai kehittynyt luonnollisen sukkession seurauksena. Alueiden monipuolisuus elinympäristöinä tekee niistä biodiversiteetin kannalta hyviä kohteita, joita ei heti kannattaisi rakentaa umpeen.
Arvostus luontoa kohtaan syntyy jo lapsena
Uusien ideoiden ja ratkaisujen kehittämisessä tarvitaan sujuvaa yhteistyötä, joka ei rajoitu vain suunnittelijoihin, tutkijoihin sekä päättäjiin. Myös opiskelijoilta ja asukkailta voi löytyä mukiinmeneviä näkökulmia.
Teknisten ratkaisujen suunnittelemista tärkeämpää on kuitenkin eri taustaisten henkilöiden asennoituminen luonnon monimuotoisuuteen. Arvostus luontoa kohtaan syntyy pienestä pitäen, mutta nykyään lasten luontosuhde rajoittuu lähinnä kotipihoihin tai rakennettuihin leikkipuistoihin.
Lapsille kannattaa tarjota mahdollisimman monipuolisesti erilaisia ympäristöjä, jotta he eivät täysin vieraantuisi ”oikeanlaisesta” luonnosta, kuten muutamissa tutkimuksissa on huomattu. Helsingin alueella ei onneksi tarvitse matkustaa kauas tai maksaa hulppeita hintoja, jotta pääsisi luontoon. Monimuotoisessa luonnossa oleminen ei paranna vain luontosuhdetta, mutta tekee hyvää myös keholle ja mielelle.
Teksti: Suvi-Marja Simpanen
Kuva: Saana Kemppi