Helsinki ja minä Itämerta suojelemassa

Blogiin
Pulahdin juhannuksena ”uimaan” alkukesän kirkasvetiseen, vähäleväiseen Ahvenanmereen, lämpötila +16 astetta. Hyssyttelin itseäni ja läheisiäni käyttäytymään hiljaa ja rauhallisesti, koska mieheni oli havainnut, että lapasorsa hautoi muniaan mökkipuutarhan vadelmamaassa. Seurasin, kuinka mustakurkku-uikkupariskunta pesi lahdella ensimmäistä kertaa. Ruoaksi söimme kalaa ja taas kalaa.

Nämä juhannusviikonvaihteen tuokiokuvat viestivät siitä, kuinka vaikuttavia elämyksiä, kuinka paljon virkistystä ja miten maittavaa ruokaa Itämeren ekosysteemi tarjoaa. Miten paljon tuosta kaikesta nautinkaan! Ja kuinka paljon monet muut Itämeren rannoilla asuvista kymmenistä miljoonista asukkaista ja alueella liikkuvista matkailijoista siitä nauttivat! Mietin, miksi on niin helppoa ajatella, että vesien tulee olla puhtaita ja että vesiluonnon lajikirjo ei saa köyhtyä, mutta samalla kuitenkin kyseenalaistaa vesiensuojelutoimenpiteet syystä tai toisesta. Mietin myös, ovatko Helsingin ja minun omat toimeni riittäviä.

Helsingissä panostetaan sekä yhdyskuntajätevesiin että hulevesiin

Helsingin kaupungin strateginen linjaus on toimia aktiivisesti Helsingin edustan
ja koko Itämeren vesien tilan parantamiseksi. Helsingille mahdollisimman puhtaat rannikkovedet ovat sekä hyvinvointi- ja että kilpailukykytekijä. Itämerihaaste (www.itamerihaaste.net, www.facebook.com/ItamerihaasteenTutkimusmatka) on kaupungin ja myös yli 200 muun toimijan toimintatapa Itämeren suojelussa.

Tavoitteena ravinneneutraali Helsinki

Helsingin ja Turun kaupungeilla, HSY-kuntayhtymällä sekä John Nurmisen Säätiöllä on valmisteilla yhteinen ravinneneutraalisuuspilotti. Siinä  tavoitteena on kokeilla Itämeren alueella ensimmäistä kertaa kaupunkien välistä ravinnepäästöjen neutraloimista/ vapaaehtoista ravinnepäästökauppaa tukemalla jäteveden puhdistukseen tarvittavien kemikaalien hankintaa valko-venäläisessä kaupungissa. Tavoitteena on vähentää Väinäjoen kautta Itämereen päätyvää fosforikuormaa noin 60 tonnilla vuodessa, mikä vastaa lähes kaksinkertaisesti Viikinmäen puhdistamolta Suomenlahteen vuodessa päätyvää kuormitusta. Tällä tavoin pääkaupunkiseudun yhdyskuntien jätevesien puhdistuksen ravinneneutraalisuustavoite etenisi loikan eteenpäin. Milloin koko Helsinki voisi olla ravinneneutraali?

Hulevedet luonnonmukaiseen käsittelyyn

Pasilan Maunulanpuistoon rakennetaan kaupungin ensimmäinen, lähes keskustassa sijaitseva luonnonmukainen hulevesirakenne. Helsinki käyttää ensimmäistä kertaa biosuodatusta hulevesien puhdistamiseen (www.citywater.fi). Myös Keski-Pasilan alueen hulevesien johtamiselle haetaan mahdollisimman luonnonmukaista ratkaisua tavoitteena se, että Töölönlahden vesiekosysteemi ei häiriintyisi.  Kuninkaantammen alueelle on suunniteltu kunnianhimoisia ilmastonmuutoksen sopeutumisen toimenpiteitä kuten esimerkiksi viherkattoja. Pitäisikö olla enemmän vastaavanlaisia toimia? Kyllä pitäisi!

Hulevesien suunnitelmallinen ja mahdollisimman luonnonmukainen käsittely on tärkeää sekä vesiensuojelun että ilmastonmuutokseen sopeutumisen näkökulmasta. Rakennusviraston ja ympäristökeskuksen johtoryhmien yhteiskokouksessa oli äskettäin hyvä keskustelu hulevesien hallinnan prosessista, kaupungin eri hulevesitoimijoista ja niiden välisestä yhteistyöstä. Johtopäätökseni oli, että virastojen ja laitosten välinen prosessi ei nykyisellään toimi optimaalisesti, tarvitaan yhteydenpitoa ja yhteistä suunnittelua paljon enemmän ja paljon aikaisemmassa vaiheessa ennen kuin hulevedet saadaan hoidettua aikaisempaa paremmin.

Virkistystä loppukesälläkin –  vai sinileväpuuroa?

Loppukesällä pulahdan uimaan alkukesää paljon lämpimämpään Itämereen ja toivon, että sinileväkukintoja ei tänäkään kesänä ilmaantuisi mökkirannan veteen. Olen ripustanut WWF:n kalaoppaan (wwf.fi/kalaopas) jääkaapin oveen jotta muistan, mitä kalaa ja miten kalastettua laitamme ruoaksi. Huolehdin siitä, että mökkitontiltamme ei pääse kulkeutumaan jätevesiä rantavesiin. Mitä muuta minun on syytä tehdä Itämeren suojelemiseksi? Entä sinun? Entä mitä sinun työpaikkasi voisi tehdä?

Teksti: ympäristönsuojelupäällikkö Päivi Kippo-Edlund, etunimi.sukunimi@hel.fi
Kuva: Helsingin kaupungin ympäristökeskus