Kirkko ja aiempi pitkäaikainen työpaikkani Suomen ympäristökeskus (SYKE) kampanjoivat jälleen yhdessä ekopaaston merkeissä. Mukaan ovat nyt liittyneet myös Pääkaupunkiseudun ympäristöpalvelut (HSY), Martat sekä Baltic Sea Action Group (BSAG). Epätavallinen yhdistelmä tekee uteliaaksi.
Miksi tutkimuslaitos SYKE, pääkaupunkiseudun monista ympäristöasioista huolehtiva HSY, kotien ja perheiden hyvinvointia edistävä Marttaliitto sekä Itämeren suojelua vauhdittava BSAG tekevät yhteistyötä kirkon kanssa? Mitä hengellinen työ kostuu tästä yhteistyöstä? Käytetty kielikin eroaa: harva käyttää kirkon ulkopuolella sanoja luomakunta tai synti, vaikka puhuisi samoista asioista. Itse näen ympäristönsuojelussa ja kirkon työssä on paljon samaa: kriittisyys materialismia kohtaan, asioiden ajattelu pitkäjänteisesti sekä vaatimattomuuden arvon näkeminen.
Paasto on vapaaehtoista luopumista ja yhdistän sen perinteen ennen kaikkea ruokavalion keventämiseen ja henkiseen vahvistumiseen. Ekopaastossa tavoitteena on oman ympäristöjalanjäljen pienentäminen sekä kannustaminen myötätuntoon ja käytännön tekoihin ympäristön puolesta. Ekopaasto herättelee miettimään oman elämän valintoja, huomaamaan oleellisen ja tarkastelemaan itseään kriittisesti.
Meillä on jo liikaa kaikkea: töitä, haasteita, tavoitteita, melua, tavaroita ja herkkuja. Paljous vähentää herkkyyttä ja vaikeuttaa yhteyttä toisiin ihmisiin. Liiasta muodostuu hälyä, josta toipuakseen tarvitsemme välillä hiljaisuutta. Lisäksi monet ihmisille stressiä aiheuttavat asiat ovat haitallisia myös ympäristölle. Liikenneruuhkasta kärsii sekä luonto että ihminen. Paastoaminen on yksi tie hiljentymisen, syventymisen ja luopumisen tilaan.
Paaston aikaan sopii hyvin omien ympäristöön vaikuttavien päätösten kriittinen tarkastelu. Kuinka suuri osa teoistani on suojelevia ja mitkä ovat tuhoavia? Tiedänkö, mitä puolia valintoihini sisältyy? Kemikaalit ovat erityisalaani, mutta silti olen ani harvoin selvillä, mitä kemikaaleja ostamani tuote sisältää, mitä muita riskejä siihen ehkä liittyy tai millaisissa oloissa se on valmistettu. En halua, että vaatteideni puuvilla on viljelty sademetsään raivatulla pellolla, ommeltu lapsityövoimalla tai käsitelty vaarallisissa työoloissa ympäristölle haitallisilla aineilla. Epäilen silti, että sellaisiakin valitettavasti vaatekaapistani löytyy.
Tämän vuoden ekopaaston teemaksi on valittu puhdas vesi, joka on itselleni tärkeä asia. Olen koko ikäni pitänyt uimisesta, sukeltamisesta, kalastamisesta ja rakastanut saaristoa. Siksi opiskelin limnologiksi. Suurimmassa osassa maailmaa makeasta vedestä on pulaa. Suomessa puhtaita vesistöjä ja hyvää juomavettä on paljon, mistä on syytä iloita ja olla ylpeä. Vettä on aihetta arvostaa ja käyttää sitä järkevästi ja kunnioittavasti. Ongelmia meillä on kuitenkin erityisesti Itämeren vedenlaadussa.
Erityisesti ilmastomuutos ja sen tuomat haitat Itämerelle tuntuvat usein ylivoimaisilta vastuksilta. Jokainen voi silti tehdä paljon meren suojelemiseksi: suosia kasvispainotteista ruokaa, kerätä roskia, suosia ympäristömerkittyjä tuotteita ja palveluita (esim. Joutsenmerkki), toimittaa turhat lääkkeet apteekkiin, suosia kierrätystä ja ostaa uutta harkiten.
Ekopaasto on sanana melko uusi, mutta ajatus on vanha. Olen kahdesti kulkenut Toscanassa Franciscus Assisilaisen maisemissa. Hän jakoi rahansa köyhille, paastosi ja rukoili. Franciscus taisi olla ensimmäinen ekoteologi. Hänelle pääroolissa oli luomakunnan ihailu ja yksinkertaisen elämän arvostaminen. Katolinen kirkko onkin valinnut hänet luonnonsuojelun suojeluspyhimykseksi. ”Niin kauan kuin maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa”.
Syksyllä merellä yksin ollessani näin huikean kirkkaan tähtitaivaan ja kuulin samalla täydellisen hiljaisuuden. Siinä minulle pyhässä hetkessä tunnelma oli varmaan sitä mitä paastoamisella tavoitellaan: häly pois ja jotakin suurta tilalle. Kaikkein merkittävimmät asiat eivät liity aineelliseen yltäkylläisyyteen.
Ekopaasto-kampanjaa toteutetaan Suomessa nyt kymmenettä kertaa. Kirkon kampanjassa innostetaan suomalaisia liittymään pääsiäispaastoon tavalla, joka auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta. Tänä vuonna erityisteemana on puhdas vesi. Paasto päättyy pääsiäisen juhlaan.
Teksti ja kuva: Esa Nikunen.