Ilveksiä, tuhatvuotisia pensaita ja sienestä tehtyjä vaatteita – sata vuotta täyttävä Helsingin Keskuspuisto on täynnä yllätyksiä. Listasimme viisi hämmästyttävää faktaa Keskuspuistosta.
1. Keskuspuisto on 10 kilometriä pitkä
Keskuspuiston kokonaislaajuus on noin 1000 hehtaaria ja sen pituus päästä päähän, eli Vantaan rajalta aina Töölönlahdelle, on 10 kilometriä. Siellä voi harrastaa vaikka ”supermaratonia”, sillä puistossa risteilee 100 km ulkoilureittejä.
Keskuspuiston hoidosta vastaa Helsingin kaupungin rakennusvirasto, joka parhaillaan on tekemässä luonnonhoidon yleissuunnitelmaa seuraavalle kymmenelle vuodelle. Suunnitelmaluonnosta esitellään ensi vuonna, jolloin helsinkiläiset voivat vaikuttaa hoitosuunnitelman sisältöön internetissä ja asukastilaisuuksissa.
Ilmaston lämpeneminen on Keskuspuistossakin aiheuttanut luonnonhoidolle ”harmaita naavahapsia”, sillä se on tuonut mukanaan muun muassa kirjanpainaja-tuhohyönteisen. Sen aiheuttamaa tuhoriskiä yritetään puistossa ennaltaehkäistä varovaisesti uudistamalla ja hoitamalla vanhoja kuusimetsiä. Kirjanpainaja iskee nimenomaan vanhoihin kuusiin, joilla ei enää ole samanlaista elinvoimaa kuin nuorilla.
Toinen ilmaston lämpenemisen tuoma haaste on lisääntynyt tuulisuus. Vuoden 2011 tapaninpäivän myrsky kaatoi satoja kuusia ja muita puita Keskuspuistossa.
2. Pähkinäpensas voi olla 1000-vuotias
Pähkinäpensas on monirunkoinen lehtokasvi, jonka rungot kasvavat ympyrän muodossa: ympyrää kutsutaan runnaksi. Pähkinäpensas kasvaa monilla paikoilla Keskuspuistossa, muun muassa Haltialassa.
Suurimmat ja vanhimmat runnat pitävät sisällään 300 runkoa, joskaan Suomessa ei ole tavattu näin suuria ja vanhoja pähkinäpensaita. Tällaisella pähkinäpensaalla on ikää noin 1000 vuotta: sen juurakko voi siis olla todella vanha, vaikkakin yksittäinen runko elää vain 40–50 vuotta.
Pähkinäpensaan hedelmiä eli hasselpähkinöitä voi syödä. Ne eivät kuitenkaan ole täysin samoja hedelmiä, joita kaupoissa myydään hasselpähkinöinä. Kaupan pähkinöitä on kuivatettu pitkään ja ne ovat myös kooltaan suurempia kuin kotoiset hasselimme.
3. Sienestä voi tehdä vaatteita
Keskuspuiston vanhojen koivujen yleisimmästä ja näkyvimmästä lahottajasienestä, taulakäävästä voi valmistaa esimerkiksi hattuja.
Entisaikoina taulakääpää hyötykäytettiin tulentekovälineenä. Sienen ydinosaa käsiteltiin ja kuivatettiin. Tätä kuivaa massaa, taulaa käytettiin sytykkeenä tuluksissa.
Taulakäävän mallosta voi hattujen ja sytykkeiden lisäksi tehdä muitakin tarvetuotteita, kuten kengänpohjallisia ja liivejä.
4. Miljoonia harvinaisia simpukoita
Vuollejokisimpukan merkittävin esiintymisalue Euroopassa on Vantaanjoki. Laji on Euroopassa romahdusmaisesti taantunut ja EU on asettanut sen erityisesti suojeltavaksi lajiksi.
Vantaanjoki onkin erittäin merkittävä vuollejokisimpukan esiintymisalue. Vuonna 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan siellä elää kolmisen miljoonaa yksilöä, joka on suurin tunnettu esiintymä maailmassa. Vuollejokisimpukan esiintymisen ansiosta Vantaanjokea on ehdotettu Natura-alueeksi.
5. Ilves nähty miltei ydinkeskustassa
Ilveksiä liikkuu toisinaan talvisin Helsingissä. Niistä on tehty havaintoja muun muassa Keskuspuiston alueella ja jopa ydinkeskustan tuntumassa.
Täpläturkin tassunjälkiä on nähty myös Vuosaaressa, ja Viikissä sen jälkiä nähtiin viimeksi tammikuussa 2012 Pornaistenniemessä. Vuoden 2013 tammikuussa nuori tupsukorva vieraili Pihlajamäessä kerrostalon pihalla.
Vuonna 2009 Vuosaaren alueella liikuskeli havinaisen rohkea ilves, joka kävi aterioimassa rivitalon takapihalla. Eläin oli niin peloton, että se antoi talon asukkaan kuvata itseään ateriointinsa ajan.
Ilveksen liikkuminen Helsingissä on melko harvinaista, mutta ei tavatonta. Täpläturkin reviiri on laaja ja tehtyjen havaintojen perusteella siihen voi kuulua esimerkiksi Östersundomin reuna-alueita. Runsaslumiset talvet saavat ilvekset kulkemaan taajamiin helpomman ravinnon perässä.
Lähteet: Tiina Saukkonen, metsänhoitaja, Helsingin kaupungin rakennusvirasto, Hanna Seitapuro, kaupunkiekologi, Helsingin kaupungin ympäristökeskus, Markku Heinonen, biologi, Eero Haapanen, vs. ympäristötarkastaja, Helsingin kaupungin ympäristökeskus
Teksti: Taina Tervo, näyttelykoordinaattori, etunimi.sukunimi@hel.fi
Lisätietoa Vantaanjoesta täältä